Yläinen-Toriseva on hehkeimmillään pilkkijöille kevään aurinkokeleillä – kalat eivät välttämättä ole näin kirkkaalla kelillä aktiivisimmillaan. Yläinen-Toriseva on rauhoitettu jäiden tulosta (yleensä marraskuulta) perinteiseen Loppiaslohi –pilkkikisaan saakka. Kisa pidetään vuosittain 6. tammikuuta mikäli jäätilanne sen sallii ja talven luvanmyynti alkaa heti kisan jälkeen. Kuvassa 6. tammikuuta 2010 kisa-aamun tunnelmia päivän alkaessa valkenemaan – pakkasta oli lähes 20 astetta koko päivän. Torisevan rotkojärvet ovat syviä ja syksyllä jään muodostuminen alkutalvesta voi olla hyvinkin epätasaista. Jäässä saattaa olla merkillisiä uveavantoja tai kallion kupeella on sulaa, vaikka muualta järvi olisikin jäässä. Kuvassa pari uveavantoa kuvattuna 1.1.2005 – sinä vuonna lohikisa peruttiin. Jäällä riittää tilaa useammallekin pilkkijälle, vaikka järvi ei järin iso olekaan. Yläinen-Toriseva on pitkä ja kapea – karkeasti sanottuna pituutta alle kilometri ja leveyttä alle sata metriä. Kirjolohen pilkinnässä on tärkeää, ettei hosu ja tempoile turhaan kalaa irti tai siimaa poikki. Kalan ollessa kiinni sen saa ohuellakin siimalla ylös väsyttämällä – ei väkisin, ainakaan ohuella siimalla. Kun kalan saa reikään, niin se varoen uitetaan käden tai nostokoukun ulottuville ja nostetaan jäälle. Pieni nostokoukku on kätevä paksumman jään aikana nostaa tuhti kirjolohi ylös, mutta kaikki ei ole tottuneet käyttämään koukkua. Kokeneesta kaverista on koukkaamisessa suuri apu. Talvella on hauska käydä tutkimassa pilkkimisen välissä kalliota vähän lähempää. Kesällä niitä ei pääse katsomaan – paitsi uimalla. Kirjolohi on Torisevan istutuskala, jota sinne tankataan niin kesällä kuin talvella. Yläinen-Toriseva on syvä ja useimmat pilkkivät jyrkän rantapenkan tuntumassa. Rantapenkkaa kiertävät myös kirjolohet etsien syötävää. Toisinaan näyttää, että kairattaisiin rannalle reikiä, mutta usein alla on useampi metri vettä. Eteläpäässä järveä on laavu ja nuotiopaikka, joka on kalamiesten käytössä. Puuhuoltoa on pyritty hoitamaan läpi vuoden. Torisevasta löytyy jonkin verran myös ahventa – valtaosa pieniä. Ahvenen sävyt löytyvät myös itse tehdystä puntarista – vinkkinä kirjolohille tarjottavia ottipilkkejä miettivälle. Koukut ovat alaspäin, ettei ne jäisi jään reunaan kiinni. Lohipilkintä on myös usein hyvin sosiaalista ja rentouttavaa rupattelua – ”maailman parantamista” - ja samalla voi seurata kauempaa omia onkia tärppien varalta. Torisevalla saa pilkittäessä olla vain yksi ”ootto-onki” kalastajaa kohden ja toinen kalastajalla käsissään. Tammikuussa ei aurinko nouse vielä kovin korkealle, mutta kirkkaana päivänä voi ihailla rantakallion männynlatvoihin paistavaa aurinkoa. Kalalla on paremmat syöntihalut, kun valoa ei ole liikaa. Useimpien mielestä mikään ei talvella vedä vertoja kunnon nokipannukahville – se maistuu ja lämmittää. Lohipilkki sopii myös nuorisolle ja lapsille, mutta pitää myös muistaa ottaa lämpimät vaatteet, hyvät eväät ja kenties muutakin ajankulua kuten pulkka mukaan. Aivan rantamättäiden kupeelta voi löytyä ahvenia – muutama metri keskemmältä jotakin isompaa. Jäällä voi olla vettä, joten vedenpitävät kengät kuuluvat myös pilkkivarustukseen. Kallion alla tuulilta suojassa voi keväällä olla lähes etelän helteisiin verratta lämpötila. Siinä on makea turista kavereiden kanssa ja paistatella ikeniä – unohtamatta pilkkiä. Torisevassa on myös siikaa jonkin verran ja parina vuotena on istutettu lisää. Torisevan siikoja saadaan myös pilkillä – pienistä liitseistä morreihin on ollut siioille kelpaavia ottipilkkejä. Pohjoispäässä parkkipaikan kohdalla rannassa on laavu ja tulipaikka. Aivan laavun edustalla on hyviä ottipaikkoja, joten kovin pitkälle rannasta ei välttämättä tarvitse lähteä reikiä kairailemaan. Torisevalla suuri osa järvestä on yli 10 metriä syvää ja harvoin sillä pilkitään pohjasta. Useimmat pilkkivät 2-6 metrin siimalla, vaikka alla olisi 20 metriä vettä. Torisevalla on helppo ja lyhyt vaihtaa puolta, kun järvi on kapea. vajaan kilometrin pituus ei ole paha huonokuntoisellekaan. Rantoja pitkin voi kulkea, jos vettä on jäällä. WC löytyy tien puolelta puolesta välistä järveä. Tästä tulee mieleen kalamiehen loitsu: Anna Ahti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, pistä pientä kukkokalaa, kehvelin komeaa keittokalaa, pane pari pökkelöistä, kyrmyniska költiäistä, erämiehen evähiksi, pyyntimiehen purtaviksi. Jännä vaihe lohipilkillä, iso kirjo pyörii reiällä – nouseeko vai pääseekö? Myöhemmin keväällä kannattaa hieman varoa kallioseinämän reunoja, sillä aurinko lämmittää kalliota ja jää pehmenee nopeimmin juuri kallion alta. Avoimet sulat ilmestyvät ensimmäisenä kallion eteen, vaikka varjon puolella pilkitään vielä kiivasti. Pilkkijäät loppuvat Yläisellä-Torisevalla normaalisti huhtikuun loppupuoliskolla keväästä riippuen. Kuvan kaltaisille jäille ei ole enää mitään asiaa vaan kesäkalusto on syytä kaivaa esiin ja odotella rauhassa jäiden lähtö. Kesä on jo ovella!