Herraskoski näyttää talvella houkuttelevalta, mutta kaloja itse koskesta löytyy todella harvoin. Ehkä syksyllä rauhoituksen jälkeen joku kala voi koskessakin olla, mutta ei sydäntalven aikaan. Talven kylmimpinä aikoina niin koski kuin kalastajatkin lepäävät. Rantahanki ja penkki saavat olla rauhassa – kylmää ja samalla kaunista. Herraskoskella on kahlaaminen kielletty sillan yläpuolisella lupa-alueella 11.9 – 31.5 välisenä aikana. Taimenten kutupesät on haluttu säästää ja varjella arvokasta luonnon poikastuotantoa. Herraskoskella saa kalastaa sekä virvelillä että perhovälineillä. Kovimpien pakkasten aikaan virveli varustettuna ohuella monofilisiimalla on perhovapaa huomattavasti vaivattomampi - perhovavan vaparenkaat (isotkin) tuppaavat jäätymään nopeasti umpeen perhosiimasta riippumatta. Panoraamakuva kosken niskalta, joka on ehdoton talvikauden heittopaikka. Alue on suurelta osin matalahkoa, mutta kalaa siinä on aina. Eri juttu on sitten saako sen ottamaan. Monesta kuvasta tehty panoraama ”vääristää” mutkaa – oikeasti niskan mutka on noin 90 astetta. Niska-aluetta kannatta talvella lähestyä varoen, sillä kalat saattavat olla aivan rantamatalassa. Hankea vasten kala näkee korkealla heiluvan kalastajan liikkeet erittäin hyvin. Varomattomasta liikkumisesta on yleensä merkkinä pakovana – menetetty kala. Talvitaimen on usein varsin kankea vastustaja ja väsyy melko nopeasti. Pakkasten aikaan vapautettavat kalat tulee päästää veden alla irti, sillä ilmaan nostettuna kalan silmä saattaa jäätyä ja kalalta voi mennä näkö. Herraskosken talvessa hyvin yleinen lintu on koskikara (Cinclus cinclus). Vesipappi ei pelkää kylmääkään vettä, vaan sukeltelee ruokansa perään kelistä riippumatta. Niiden touhuja on mukava seurata, jos kala ei ole iskupäällä. Sillasta alaspäin Herraskoskessa on kolme uomaa. Keskellä on kiviriutta, joka on ainoa sallittu alue, jota pitkin kalastaja pääsee sillasta alavirtaan. Etualan ns. kapea uoma on mehukkaan näköistä virtaa, mutta talvella sitä ei kannata edes kokeilla – korkeintaan painaa mieleen kivien sijainti kesää ajatellen. Herraskosken portaat alas kiviriutalla uusittiin tammikuussa 2011. Sillalta käynti alas on nyt turvallisempi. Alapään laatta maisemoidaan vielä luonnonkivillä piiloon koskimaisemaa rumentamasta. Kesällä työ on lopullisesti valmis arvosteltavaksi. Kovien pakkasten aikaan Herraskoski on valokuvauksellinen paikka – upeita talvikuvia on mahdollista löytää monin paikoin kosken ääreltä. Kahlausreitti alas menee päävirran reunaa alimmaiseen saareen. Tässä kohtaa kalastajan vasemmalla puolella on vanha myllykuoppa, jossa on kuullun mukaan joku käynyt uimassakin. Herraskoskella kuoriutuu keväisin hankikorreja. Aikaisimmat tunnustelijat on tavattu maaliskuun 10 päivän tietämissä, mutta normaalivuosina maaliskuun loppu on vilkkainta ”sumariaikaa”. Herraskosken loppuliuku on keväällä hyvää hankikorrialuetta, jossa myös taimenet viihtyvät. Aivan äärimmäisenä oikealla kuvan laidassa näkyy havupuisen metsäsaarekkeen jälkeinen aukea, jossa on ns. ”kakkosalue”. Toisinaan talvella voi taivas värjääntyä mitä hienoimpiin sävyihin ja sopivasti “ryyppypilvien” sattuessa verhoamaan taivaan kantta voi näkymä olla kosken alta vaikka tällainen. Herraskosken alempi ns. kakkosalue on muutama sata metriä kosken alapuolella. Taustalla näkyy valtatie 23:n silta. Herraskosken ”kakkosalue” nähtynä valtatie 23 sillalta. Alueen ylärajan taulu näkyy vasemmanpuoleisen kalastajan edessä ja alarajan taulu on oikeanpuoleisen kalastajan takana puuston takana piilossa. Virta on piirteetön, mutta niin ala- kuin yläpäässä on syvänne ja kevään korriaikaan kaloja saattaa pyöriä alueella hyvinkin. Maalis-huhtikuulla sumarikalastuksessa taimenia antaneita perhoja potretissa. Huomaa, että Herrasella tulee käyttää väkäsettömiä koukkuja. Uistimissa tulee olla yksihaarainen ja väkäsetön koukku. Isosilmäinen koukku, josta on pihdeillä painettu väkänen alas kelpaa tarkoitukseen. Alamittaisia kaloja takaisin laskettaessa säästyy moni kala turhilta vaurioilta ja vapautus nopeutuu. Herraskosken tavoitelluin kala on järvitaimen, jota istutetaan onkikokoisena rasvaeväleikattuna – rasvaevättömät on aina vapauttava koosta ja kunnosta riippumatta. Koskessa talvea viettävä taimen on usein varsin laiha kuten kuvan kala, mutta iso reittivesi on niin lähellä, että koskesta tapaa silloin tällöin talvellakin hyväkuntoisia vaeltajia. Herraskosken niska on talven suosituin heittopaikka, josta onnistuu hyvin niin virvelillä kuin perholla kalastus. Kalastusalueen raja on aidassa ja selvästi merkitty. Herraskoski ei jäädy kovanakaan pakkastalvena – rannoilla ja kivien ympärille saattaa kertyä hieman jäätä, mutta kalastusta ne eivät ole vielä kertaakaan estäneet. Kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään? Herraskosken kevätkalastuksessa pärjää keveähköllä perhokalustolla – luokkien 3-5 setti riittää. Heittoihinsa ääripituuksia tavoitteleva voi ottaa mukaan järeämpiä heittotykkejä. Niskalla kannattaa liikkua ja kalastaa varoen, sillä kunnolla pelästytetty kala ei ehkä nappaa talvisen kalastuspäivän aikana.