Herraskoski on lyhyt, mutta toisten huomioimisella ja varovaisuudella, ettei säikytä kosken kaloja voi koskella päästä kokemaan nautinnollisia kalastushetkiä. Sillalta alavirtaan saa kalastaa vain kosken keskellä olevalta kiviriutalta, jonne pääsee laskeutumaan portaita. Herraskosken niskalla on kahlaaminen kielletty syysrauhoituksesta aina toukokuun loppuun. Oikeanpuoleinen ranta on käytettävissä niskalla olevaan rajaan (aitaan) saakka. Niska on alkukeväästä kosken varminta ottipaikkaa. Oikealle jäävä pieni lahdeke kannattaa myös huomioida erityisesti toukokuulla. Kosken tavoitelluin saaliskala on taimen, joka myös kutee koskessa. Kaikki rasvaevälliset taimenet koosta riippumatta on vapautettava. Herraskosken luonto ja ympäristö on monipuolinen. Lähimaastosta löytyy itsenäistymisen ajan kenttälinnoituksia, lintutorni sekä luontopolku. Lähistön Perinnekylän palveluista löytyy ravintoloita, ratsastustallia, kanavamuseota, korkeatasoisia majoitusmahdollisuuksia, uimaranta jne. Niska-alue kuvattuna korkean veden aikaan vastarannan yksityisalueelta. Kuvassa erottuu Herraskosken kalastajien vuokramökki. Mökin pihaan pääsee autolla ja siellä on myös laavu, tulipaikka sekä kuivakäymälä. Ennen kunnostusta (1993) sillan yläpuolella oli myös kiviriutta, joka purettiin pois. Riutan pohja jätettiin kuitenkin muuta koskea hieman korkeammalle kahlaamista ohjaamaan sekä helpottamaan. Herraskosken yläpuolen suositeltava kahlauslinja on kuvassa näkyvän kalastajan ja siltapilarin välissä. Päävirran puollelle ei kahlauslinjalta saa eikä kannata mennä, sillä virallinen kalastusalueen raja on keskivirrassa. Veteen ei silti rajaviivoja ole vedetty. Niska voi tuntua loppukesästä hiljaiselta ja tyhjältä, mutta kalat laskeutuvat usein vasta hämärän turvin niska-alueelle ruokailemaan. Herraskoskelle istutetaan ongittavaksi eväleikattuja taimenia, joiden alamitta on 40 senttiä. Istukkaat erottaa leikatusta rasvaevästä, joka erottuu kuvasta hyvin kalastajan oikeaa kättä vasten. Pidempään koskessa ollut istukas voi olla näinkin komea ja saada hopeanhohtoa kylkeensä. Herraskoski on reittivettä ja silloin tällöin siellä pääsee kokemaan kirkkaan taimenen villit temput. Herraskosken rannoilla on paljon liikettä läpi kesän, joten isot ja hiljattain koskeen tulleet kalat ovat tavattoman arkoja ja vaikeita pyydystettäviä. Kuolan jättitaimenten pettäminen on lasten leikkiä näiden ”arkalaisten” rinnalla. Kiviriutalta alasaaren kahlauslinja kulkee hieman kaartaen kovan virran reunaa. Kalastajasta vasemmalle on vanha myllykuoppa, joka kannattaa kiertää. Korkealla vedellä ja reittiä tuntemattomalla on hyvä olla kahluusauva. Alas on helppo mennä, mutta tulvassa takaisin pääsy voi olla työn ja tuskan takana. Muinoin muutama kalastaja on haettu jopa veneellä turvaan, kun tulva yllätti ylöspäin yrittävien voimavarat. Kahluuhousuista on Herrasella suuri apu erityisesti lasvastelijoille. Housujen avulla pääsee uittamaan larvoja aivan päävirran laitaan, jossa usein myös vauraammat kalat oleilevat. Kannattaa toki muistaa, että Herrasella kalat ovat usein hyvin lähellä kahlasit tai et – älä siis kahlaa koskea turhaan ”kalattomaksi”. Herraskoskessa on ollut aina kutevia taimenia, mutta koskikunnostuksen ja kalastsrajoitusten myötä poikasmäärien odotetaan kasvavan entisestään. Sähkökalastuksessa 2005 löytyi kesänvanhoja taimenen poikasia malliksi luonnonkudun jälkeläisistä. Kosken vesi ei ole kristallinkirkasta vaan humuksen värjäämää, mutta puhdasta. Suomenselän soistuneilta ylängöiltä alkuunsa saavat vesistöt ovat kaikki enemmän tai vähemmän tummia – Herraskosken veden tummuus on sieltä keskivaiheilta. Kesäkaudella maanantaisin koskelle ei myydä lupia, silloin koski on hoitavan seuran käytössä. Tässä muutamia seuran jäseniä viettämässä rentoa iltaa. Pekka Kivelä ja Pertti Kanerva seuraavat, kun Ari-Heikki Rintaniemi loikkii vauhdilla kalan perään. Ari-Heikki Rintaniemen ottiperhoja Herraskoskelle: "Vesiperhoset ovat kesäisenä jäljittelykohteena minulle se merkittävin. Oliivinsävyinen Untuvalarva tai vastaava on hyvä koskimonttujen larvastamisessa. Pupavaiheen jäljittelyssä yksinkertainen kuulapäinen versio on hyvä alaperhona ja sivuperukkeessa heiluu usein Paasivirta-muunnos. Aikuisten vesiperhosten jäljittelyyn käytän useimmiten Klinkhämmerin muunnosta. Pikkukalajäljitelmistä muunnos Supertinselistä on vallan hyvä ja niille vaikeille kaloille harmaansävyinen Mutu-streamer usein se paras valinta." Hellepäivän ilta ennen auringonlaskua on Herraskosken pahinta aikaa, silloin on hyvä evästauon paikka. Auringossa kannattaa heitellä varjoon jääneitä alueita, joista saattaa napsahtaa siiman päähän – jos on napatakseen. Herraskoski on kuitenkin yksi varmimpia hellekoskia. Syvässä Toisvedessä riittää viileää vettä ja harvemmin vesi lämpiää niin, ettei kalat ota ollenkaan. Herraskoskella on hyvin pieniä ja kauniita taimenia, jotka iskevät isoonkin Nalleen tai streameriin ahnaasti. Väkäsetön koukku ja hellävarainen käsittely kannattaa muistaa. Istukkaat eivät ainakaan aluksi ruokaile pintakalvon hyönteisravinnolla. Pupilla ruokaileva ja siihen iskevä kala on poikkeuksetta rasvaevällinen ja kenties kosken oma kasvatti – voimakas ja kova vastus. Kaunis ja tukeva taimen rasvaevällinen Herraskosken taimen – parasta A-luokkaa ja mahdollinen kosken oma kasvatti. Taimenen kutu herraskoskella tapahtuu usein lokakuun 10-15. päivän aikoihin – toisinaan vielä marraskuulla. Niskan vasemmassa laidassa voi nähdä kalojen kutukisailuja, joita myös naapuritalon kissa on valppaana ihmettelemässä. Vapautettavan taimenen virkeys kannattaa varmistaa, ennen kuin sen päästää takaisin uimaan. Kuivimpaan aikaan koski voi mennä surkeaan kuntoon, mutta aina sieltä on löytynyt ongittavia kaloja. Onneksi kuvan kaltainen kuivuus ei iske joka vuosi. Hämärän laskeutuessa herää Herraskosken taimenet ruokailemaan. Taitavan perhokalastajan vapa taipuu suurella todennäköisyydellä. Kosken niskalta ja alta voi myös saada säyneitä, jotka parhaimmillaan saattavat painaa 1-2 kiloa. Malliksi toimivaksi todettujen uistinten väriskaalaa. Vesi on humuksen värjäämää, joten pieni punerrus tai kuparinhohto ei ole pahasta. Kylmälle kelille sininen on ollut aina hyvä. Ja kannattaa muistaa, että vain yksi yksihaarainen koukku saa olla vieheessä. Kalastajien toive – ison taimenen kirkas kylki. Se on Herraskoskella harvinaista herkkua, mutta täysin mahdollinen.